ATNR-refleksi tekee kirjoittamisesta tuskaa

Kansikuva: Canva, bongkarn thanyakij

Vältteletkö kirjoittamista viimeiseen asti, koska se tuottaa sinulle tuskaa? Onko käsialasi ollut aina huonoa ja aina kirjoittaessa puristat kynää rystyset valkoisena? Kaiken lisäksi hyvän asennon löytäminen kirjoittaessa on hankalaa. Äh, mieluummin et kirjoita, kuin kirjoitat! Älä säikähdä, vaikka saattaa kuulostaa mystiseltä: jouheva kirjoittaminen ja sujuva lukeminen edellyttävät kykyä ylittää oman kehon keskilinja sekä selkeää kehon toisen puolen johtavuutta. Ei hätää, kerron tässä tekstissä tarkemmin mistä oikein on kyse. Tämä kaikki on nimittäin tiiviisti sidoksissa sensomotoriikkaan ja refleksimaailmasta käsin taustavaikuttajana saattaa olla ATNR-niminen refleksi. Tässä blogissa opit, miten ATNR-refleksi voi vaikeuttaa kirjoittamista, ja mitä muita arjen haasteita se voi aiheuttaa. 

Palataanpa jälleen ajassa taaksepäin, varhaisiin vauvavaiheisiin. ATNR-refleksi näyttäytyy näin: Vauva makaa ja kääntää pään esimerkiksi oikealle, pään liike saa saman puolen käden ja jalan ojentumaan suoraksi, ja vastakkaisen puolen käden ja jalan koukistumaan. Katso, mitä alla olevassa kuvassa tapahtuu:

Kuva: Canva, and.one

ATNR-refleksi aktivoituu jo kohdussa. Arvellaan, että se avustaa syntymistä ulkomaailmaan yhdessä muiden refleksien kanssa. On päätelty, että refleksit antavat joustavuutta ja liikkuvuutta hartioiden ja lantion alueelle, mikä saa vauvan pyörimään. Tämä mahdollistaa vauvan liikkumisen synnytyskanavaa pitkin kohti ulkomaailmaa. 

Näin ollen “luonnollinen” syntyminen vahvistaa monien refleksien ilmentymistä. Esimerkiksi keskosuus ja sektiosyntymä voivat vaikuttaa siten, että tietyt refleksit eivät pääse ilmentymään vaikuttaen myöhemmin sensomotoriseen kehitykseen. 

ATNR - ensimmäiset silmä-käsikoordinaatiotreenit 

ATNR-refleksi on ensimmäisiä silmä-käsikoordinaatiota kehittävä liike, koska vauvan pään kääntyessä saman puolen käsi ojentuu (kuvassa yllä) ja vauva alkaa seurata katseellaan ojentuvaa kättään. Näin ollen hän siirtää katseen läheltä kauas, oman käden mitan päähän! 

Tässä yhdistyy pään, käden ja silmien liike. Ja hupskeikkaa, tässä tapahtumaketjussa voi sattua sellainenkin vahinko, että vauvan käsi osuu lattialla lojuvaan leluun. Tähän moniaistiseen kokemusketjuun lisätään siis vielä tuntoaistimus. Tämä on mitä mahtavinta treeniä, missä vauva spontaaneilla liikkeillään on yhteydessä ympäristöön saaden sieltä sensomotoriikkaa kehittäviä aistikokemuksia. Tämä oppitunti harjaannuttaa etäisyyden ajoittamista ja säätämistä sekä näön tarkennusta etäisyyksien välillä. 

Tässä vaiheessa vauva kuitenkin liikuttaa ja käyttää kehoaan pääasiassa vain sen toisella puolella. Silmä-käsikoordinaation kehittäminen vaatiikin vielä paljon treeniä, mutta tästä se alkaa! Mikäli vauva ei saa riittävästi lattia-aikaa, jää nämä tärkeät varhaiset oppitunnit käymättä läpi. 

Silmien salat -enemmän kuin näköaisti! Näin silmäongelmat heijastuvat kehoon.

Silmien toiminta on erittäin tärkeää, kun mietimme hermoston suorituskykyä tai sen ruuhkautumista. Olen kirjoittanut blogitekstin silmistä, ja miten ongelmat niissä heijastuvat kehoon. Voit lukea silmistä ja hermostosta lisää täältä.

ATNR-refleksi voi estää konttaamisen

Noin puolen vuoden iässä aivot ovat jo kehittyneet sen verran, että ATNR-refleksi on saanut tehtävänsä päätökseen ja sen tulisi väistyä. Jos näin ei käy, konttaaminen ei välttämättä onnistu tai ryömiminen on hankalaa, sillä ne edellyttävät ristikkäisliikkeitä. (Kontatessa saman puolen käsi koukistuu ja ojentuu vrt. ATNR-refleksissä saman puolen käsi ja jalka ojentuu). 

Toisin sanoen ATNR-refleksi vaikuttaa kehossa, jolloin voi olla mahdotonta käyttää kehon eri puolia yhtäaikaisesti. (Ryömiminen ei toki ole kiinni vain ATNR-refleksistä vaan edellyttää m., Amphibian-refleksin ilmentymistä.) 

Voi myös olla että lapsi kyllä ryömii tai konttaa, mutta se ei ole ristikkäisliikkeiden ohjaamaa. Tällöin vauva saattaa vetää itseään jollain omintakeisella tyylillä eteenpäin.

Jouhevat ristikkäisliikkeet - parempi hermoston suorituskyky 

Ryömiminen ja konttaaminen ovat siis todella tärkeitä kehitysvaiheita, koska ne kehittävät aivopuoliskojen välistä yhteistyötä. Jumppatunnit (joissa menet aina toiseen suuntaan kuin muut) on helppo välttää, kun ei vaan mene niille. Olemassa olevaa haastetta koordinaatiossa ja kehonhahmotuksessa välttäminen ei kuitenkaan poista.

Mikäli ristikkäisliikkeet eivät suju, aivopuoliskojen välinen yhteistyö ei ole jouhevaa. Muistat ehkä ysärillä sen, kun avasit nettiselaimen ja sivun latautuminen kesti montakymmentä sekuntia? Niinpä. Voit ajatella hermostosi toimintaa tuon esimerkin kautta. Jos joudut miettimään 20 sekuntia, miten hiihtoliike tehdään, voi tästä tehdä johtopäätöksen, että hermostosi suorituskyky ei toimi täydellä kapasiteetilla. Se jos jokin aiheuttaa erilaisia kompensaatiota arjen toiminnoissa ja ruuhkauttaa hermostoa. 

Keskilinjan ylitys - kyky käyttää jouhevasti kehon molempia puoliskoja samanaikaisesti

Keskilinjan (poikkileikkaus kehon oikean ja vasemman puolen välillä) ylitys on tärkeää lukemisessa, kirjoittamisessa sekä pikkunäpräyksessä (hienomotoriikka). Pikkunäpräämisen ei tarvitse olla sen kummempaa kuin voileivän voitelua. Aikuiselta se menee tosta noin vain, mutta kun pieni lapsi harjoittelee leivän voitelua se voi olla itseasiassa todella vaikea tehtävä. Tämä vaatii nimittäin hyvää silmä-käsikoordinaatiota, molempien kehon puoliskojen yhteiskäyttöä sekä kykyä ylittää kehon keskilinja.

Keskilinjan ylitys kun tarkoittaa sitä, että pystyy kurottamaan esimerkiksi oikealla kädellä vasemmalle puolelle kehoa. Tätä kykyä tarvitaan kirjoittaessa (kädet) ja lukemisessa (silmät). Jos lukiessa keskilinjan ylityksessä on haasteita, tuntuu silmien käyttäminen pikkutarkassa työskentelyssä tai vaikkapa lukiessa ärsyttävältä, eikä sitä haluaisi jatkaa. 

Tähän voisi lisätä vielä vaikeuden ottaa oikealla kädellä tavara käteen, joka on vartalon vasemmalla puolella, koska kehoa käytetään mielellään vain toisella puolella. Tämä luonnollisesti kaventaa kehon käyttöä ja aiheuttaa erilaisia kompensaatioita, kun ”normaalit” toiminnot eivät tapahdu automaationa helposti.  

Lateralisaatio - en mä osaa oikeeta ja vasenta vieläkään

ATNR-refleksi voi vaikeuttaa myös lateralisaation muodostumista. Lateraalisuus tarkoittaa sisäistä ymmärrystä kehon oikeasta ja vasemmasta puolesta. Jos tätä tietoisuutta ei ole, voi olla vaikeaa esimerkiksi ylipäätään ymmärtää ja oppia kumpi on oikea ja vasen käsi. 

Lateralisaatio tarkoittaa myös sitä, että aivopuoliskot ovat erikoistuneet omiin tehtäviinsä.

Lateralisaation kehittyessä vakiintuu kehossa myös dominoiva puoli. Suomeksi, sinusta tulee oikeakätinen, oikeasilmäinen ja oikeakorvainen. Jos näin ei tapahdu, voi olla, että olet oikeakätinen, mutta vasensilmäinen. 

Arki voi olla hermostoa kuormittavaa, jos kätisyys/puoleisuus ei ole vakiintunutta. Tuolloin aivojen tiedonkäsittely (molemmin puolin yhtäaikaisesti) ei ole jouhevaa, vie aikaa ja ruuhkauttaa hermostoa.

Summasummaarum

Kirjoittamisen tuskan näkökulmasta olisi ideaalia, että 7-8 vuoden iässä dominoiva puoli olisi valittu. Kaikessa hienoudessaan se tukee oppimista, lukemaan oppimista sekä sujuvaa kirjoittamista. Asennon hallinta on myös isossa roolissa oppimisvalmiuksien kehittymisessä. Aktiivinen ATNR-refleksi voikin taustavaikuttaa näiden sensomotoristen taitojen kehittymiseen kielteisesti. 

Jos ATNR-refleksi on aktiivisena niin se näkyy kirjoittaessa siten, että käsi haluaisi lähteä ojentumaan suoraksi (normaalisti kun kirjoitat, käsi on hiukan koukussa). 

Sen seurauksesta täytyy tietoisesti kompensoida tätä automaattista liikemallia muuttamalla kehon asentoa paremmaksi kirjoittamisen näkökulmasta. Tämä voi näkyä niin, että tykkäät istua esimerkiksi hiukan vinossa, suhteessa pöytään.

Kirjoittamisen tuska syntyy puolestaan siitä, että joudut ikäänkuin “taistella vastaan” tätä pään liikkeeseen kytkeytynyttä käden ojentumisen tarvetta, jolloin kynää saattaa alkaa puristamaan rystyset valkoisina. Kynäotteeseen ja kynän puristamiseen voi toki vaikuttaa myös käsien alueen refleksit. 

Keskilinjan ylittymistä tarvitaan, jotta kehon eri puoliskot voivat toimia jouhevasti yhtäaikaa. Lateralisaatio sen sijaan parantaa hermoston suorituskykyä, kun johtavuus (näkö, kätisyys, kuulo) tapahtuvat samalla puolella kehoa ja sisäinen kehonhahmotus on selkeää.

Kuva: Canva Getty Images. Kuvassa hyvin tyypillinen ATNR-asento: pään puoleinen käsi ojentuu ja toinen puoli menee koukkuun. 

Oletko ns. “harmaan” alueen lapsi?

Saatat olla ollut lapsena ns “harmaalla alueella”, eli haasteet ovat olleet sen verran “pieniä” ettei huolta ympäristössä ole herännyt. 

Olet vain ollut aina “sellainen”, mutta pärjännyt silti elämässä kompensaatiokeinojen avulla. Haasteista on alkanutkin muodostua osa sinun identiteettiä ja persoonaa. 

Ehkä kuormitut herkästi tai sitten tavallinen arki on ainaista sävellystä. Lapsena et ole osannut sanoittaa haasteita ja toisaalta aikuiset ympärillä eivät ole osanneet ajatella, että kyse voi olla sensomotoriikkaan liittyvistä haasteista. 

Jos palaamme kirjoittamisen tuskaan, niin kirjoittaminen voi todellakin aiheuttaa hurjasti “turhaa” ponnistelua ja työtä hermostolle! Tällöin fyysinen kirjoittaminen on työlästä ja se vie keskittymistä kognition kustannuksella. Opit kompensoimaan tätä tuskaa ja välttelet kirjoittamista aina kun mahdollista.

Mitä haasteita ATNR-refleksi aiheuttaa: 

• Kirjoittamisen tuska, huono käsiala tai vaikeus ilmaista itseään kirjoittamalla.

• Pään kääntäminen horjuttaa tasapainoa ja voi aiheuttaa pyörän tai auton ajamisessa ongelmia (pää kääntyy, käsi ojentuu ja tanko/ratti kääntyy huomaamattasi).

• Ristikkäisliikkeiden vaikeus ja myötäliikkeiden puute: keho toimii vain toinen puoli kerrallaan, koska aivojen välinen yhteistyö ei onnistu jouhevasti.

• Vaikeus ylittää kehon keskilinja käsillä, silmillä tai jaloilla. Käsillä tavara pitää siirtää aina toisen käden kautta tai kahdella kädellä työskentely on haastavaa (esim. leivän voitelu) tai lukiessa silmät alkavat pomppimaan riveillä.

• Johtavan puolen vaihtuminen, (lateraalisuus) jolloin esimerkiksi olet oikeakätinen, mutta vasensilmäinen. Tämä hidastaa monia toimintoja ja tekee arjen vaatimuksista työläitä. 

Mistä tiedän onko minulla näitä haasteita?

Jos tämän blogin luettuasi huomaat, että osui ja upposi, voidaan asiaa selvittää tarkemmin sensomotorisen valmennuksen alkukartoituksessa. Kirjassa “Neuromotor Immaturity in Children and Adults” on myös kuvailtu ATNR-refleksin testaamista aikuisilla ja lapsilla.

Sensomotorisella valmennuksella parempaa hermoston suorituskykyä

Sensomotorisella työskentelyllä voidaan parantaa hermoston suorituskykyä, jolloin se ei ruuhkaudu niin herkästi eikä perusarki ole enää niin kuluttavaa! 

Terkuin,
Rosa Ikäheimonen

Lähteet:

Goddar Blythe Sally. 2023. Reflexes, Movement, Learning & Behaviour: Analysing and Unblocking Neuro-motor Immaturity.

Laurinsalo Veli. Miksi en opi?